Käytät vanhentunutta selainta

Maisteriopintojeni viimeisessä opintojaksossa olen tullut yhä tietoisemmaksi amygdalan tärkeästä roolista stressin hallinnassa ja ahdistuksen vähentämisessä.

Hoitoympäristö voi olla erityisen stressaava paikka, ja sairaanhoitajat joutuvat usein kohtaamaan aikarajoitteita, eettisiä dilemmoja ja tarvetta suoriutua paineen alaisena.

Työstressi ja hoitotyön loppuunpalaminen

Kukin ihminen tulkitsee stressin eri tavalla, mikä joillekin voi olla positiivista ja toisille se voi olla uhka (Jennings, 2008). Työstressi on sekä terveydellinen huolenaihe että työpaikan vaaratekijä (Jennings, 2008).

Vuonna 1960 Menzies ”tunnisti neljä ahdistuksen lähdettä sairaanhoitajien keskuudessa: potilashoito, päätöksenteko, vastuun ottaminen ja muutos” (siteerattu Jennings, 2008). Kun taas sairaanhoitajien työstressi voi liittyä ”fyysiseen työhön, inhimilliseen kärsimykseen, työaikoihin, henkilöstömitoitukseen ja ihmissuhteisiin” (Jennings, 2008).

Sairaanhoitajien työstressin uskotaan voivan lisääntyä teknologian lisääntyvän käytön, terveydenhuollon kustannusten nousun ja terveydenhuoltoympäristössä vallitsevan epäjärjestyksen seurauksena (Jennings, 2008).

Hoitotyön ”loppuun palaminen” voi johtua kroonisesta stressistä; loppuun palaminen on yleistä suoraan ihmissuhteisiin liittyvissä työtehtävissä, kuten hoitotyössä (Jennings, 2008). Burnout kuvataan ”oireyhtymäksi, jolle on ominaista emotionaalinen uupumus, de-personalisaatio ja henkilökohtaisten saavutusten väheneminen” (Jennings, 2008).

Sairaanhoitajien valitettavasti työ- ja perhe-elämää ei voi täysin erottaa toisistaan, ja kollektiiviset stressitekijät, jotka liittyvät työn, lasten kasvattamisen ensisijaisena hoitajana toimimisen ja aviosuhteiden väliseen monitehtäväisyyteen, voivat tehdä sairaanhoitajista alttiita työuupumukselle ja -stressille (Jennings, 2008).

Työn aiheuttama stressi ja työuupumus eivät koske vain sairaanhoitajia yksilöllisesti vaan myös terveydenhuollon organisaatioita (Jennings, 2008). Terveysongelmat voivat johtua neuroendokriinisten stressireaktioiden fysiologisista reaktioista (Jennings, 2008). Ilmeisesti tämä voi johtaa poissaoloihin, henkilöstön vaihtuvuuteen ja sen jälkeen asiakkaiden hoidon laadun heikkenemiseen (Jennings, 2008). Näin ollen on välttämätöntä, että terveydenhuollon organisaatiot muuttavat työympäristönsä sellaiseksi, että se edistää työtyytyväisyyttä, asiakasturvallisuutta ja kaikkien sidosryhmien hyvinvointia (Jennings, 2008).

Neuroplastisuus amygdalan uudelleenkouluttamiseksi

Mielenkiintoisen näkökulman toi esiin Bergland (2013), jossa hän korosti, että neuroplastisuudesta keskustellaan yleensä uusien reittien rakentamisen kannalta, mutta ehkä on tarpeen harkita negatiivisten/ei-toivottujen hermoratojen hajoamisen helpottamista ahdistuksen kaltaisissa tiloissa.

Ammygdalan uudelleenkouluttaminen - Neuroplastisuus amygdala-aivojen uudelleenkouluttamiseksi

Neurokuvantaminen on osoittanut amygdalan lisääntynyttä aktivaatiota eri ahdistuneisuushäiriöiden yhteydessä (Shin & Liberzon, 2010). The Calm Clinic (n. d.) kuvaa amygdalan olevan ”joukko pieniä, mantelinmuotoisia ydinkeskittymiä lähellä aivojen pohjaa”. Amygdala laukaisee taistelu- tai pakoreaktion, kun se aistii vaaraa joko emotionaalisten tai ympäristöstä johtuvien laukaisijoiden vuoksi (Calm Clinic, n. d.).

Lisätietoa amygdalasta (Calm Clinic, n. d.).):

  • Se on aivojen osa, joka pikemminkin reagoi kuin ajattelee
  • ”Sen tehtävänä ei ole selvittää, miksi pelkäät, vaan hälyttää, jos huonot muistot tukevat taistelu- tai pakoreaktiota, ja jos ne tukevat, saada aikaan tämä taistelu- tai pakoreaktio”. (Calm Clinic, n. d.)
  • Sentähden ei välttämättä ole mahdollista puhua itseään ulos stressireaktiosta
  • Pelolle altistuminen voi desensitisoida amygdalan
  • ’Koska ajatukset ja muistot laukaisevat amygdalan, olet myös jumissa kehon tuntemusten kanssa, joista et pidä’. (Unlearning Anxiety, 2017)

Ahdistuksen ketjureaktio

The Calm Clinic (n. d.) hahmottelee seuraavan esimerkin ahdistuksen ketjureaktiosta:

  1. Tunne- tai ympäristötekijä laukaisee (esim.esim. pakonomainen negatiivinen ajatus)
  2. Amygdala reagoi taistele tai pakene -toiminnolla (esim. sinusta voi tuntua, että sinun on pakko paeta)
  3. Lisämunuaisen toiminta (esim. adrenaliinia vapautuu verenkiertoon ja kehon prosessit ”kiihtyvät”)
  4. Verensokeritaso nousee nopeaa energiankäyttöä varten adrenaliinin seurauksena
  5. Ravistelua esiintyy lisääntyneen energian vuoksi ja ”kannustaakseen veren kulkeutumista kehon ääripäihin”
  6. Sydän hakkaa kuin epinefriinin ja kohonneen sydämen lyöntitiheyden seurauksena
  7. Huuhtelun kerrotaan johtuvan lihasten käyttämättömästä verestä
  8. Korostunut hengitystiheys hapen saannin vuoksi
  9. Rintakehän epämukavuus sydämen ja keuhkojen lisääntyneestä kuormituksesta johtuen

Miten voimme ehkä uudelleenkouluttaa amygdalan?

  • Käyttäytymisen ja muistojen uudelleenkouluttaminen – käyttäytyminen ilman ahdistusta ja muistojen uudelleenmuotoilu positiivisemmiksi (Unlearning Anxiety 2017)
  • Opettaa amygdalalle, että ehdollistettu reaktio ei ole uhka turvallisuudellesi (Unlearning Anxiety 2017)
  • Terveellinen ruokailu ja liikunta voivat ehkäistä stressin/ahdistuksen aiheuttamia terveydellisiä komplikaatioita tai saada sinut tuntemaan olosi kyvykkäämmäksi selviytymään tilanteesta paremmin (Calm Clinic n. d.)
  • Käy https://www.unlearninganxiety.com/tools/ saadaksesi lisätietoa Mindfulnessista, Acceptance Commitment Theorysta (ACT), Dialektisesta käyttäytymisterapiasta ja Positiivisesta psykologiasta, ja nämä voivat auttaa hallitsemaan ahdistusta

Interressiivinen sitaatti Unlearn Anxiety (2017):

”Leonardo di Caprio käveli vapaaehtoisesti pakko-oireisen häiriön hoitoon työpaikkansa vuoksi. Kyllä, aivan oikein. The Aviator -elokuvassa esittämänsä roolin jälkeen Leonardo sairastui pakko-oireyhtymään noin vuoden ajaksi. Asiaan liittyen se tarkoittaa, että hän herkisti oman amygdalansa. Niin muovautuvat ovat ihmisen aivot. Sitten, saatuaan hoitoa mindfulnessilla, hän taas ohjelmoi aivonsa uudelleen parantaakseen pakko-oireisen häiriönsä. Sen jälkeen hän poisti amygdalan herkistymisen. Hänen kokemuksensa oli kuin kytkin, joka muutti hänen aivojaan – on-off, on-off. Itseohjautuvaa neuroplastisuutta. Johtopäätös? ÄLÄ KOSKAAN sano itsellesi, että ahdistuneisuus on elinikäistä’

Huomautus: Kaikkia yllä olevia tietoja tulisi käyttää ymmärryksen lisäämiseen, mutta ei hoitoon – pyydämme sinua hakemaan lääketieteellistä ja psykologista tukea ja ohjausta päteviltä ammattilaisilta stressin, ahdistuneisuuden ja muiden hyvinvointiisi liittyvien huolenaiheiden hallitsemiseksi.

Soittakaa: 000 kiireellistä apua varten tai vähemmän kiireellisessä tapauksessa ota yhteyttä tukipalveluihin, kuten sairaanhoitajan & kätilötukeen, Lifelineen ja Beyondblueen, tai käy yleislääkärissäsi.

  • Bergland, C 2013, ’The size and connectivity of the amygdala predicts anxiety’, teoksessa Psychology Today, katsottu 2.9.2017, https://www.psychologytoday.com/blog/the-athletes-way/201311/the-size-and-connectivity-the-amygdala-predicts-anxiety.
  • Calm Clinic (n. d.), How the amygdala affects anxiety, Calm Clinic, katsottu 2.9.2017, http://www.calmclinic.com/anxiety/amygdala.
  • Jennings, BM 2008, ’Work Stress and Burnout Among Nurses: Role of the Work Environment and Working Conditions”, in: Hughes RG, (toim.), Patient Safety and Quality: An Evidence-Based Handbook for Nurses. Rockville (MD): Agency for Healthcare Research and Quality (US), 2008 huhtikuu, luku 26 katsottu 3. lokakuuta 2017, https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK2668/.
  • Shin, LM & Liberzon, I 2010, ’The Neurocircuitry of Fear, Stress, and Anxiety Disorders’, Neuropsychopharmacology, vol. 35, no. 1, pp. 169-91, katsottu 3. lokakuuta 2017, http://doi.org/10.1038/npp.2009.83.
  • Unlearning Anxiety 2017, Anxiety & the amygdala, Unlearning Anxiety, katsottu 2. syyskuuta 2017, https://www.unlearninganxiety.com/amygdala/.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.