Pantheismi vai panenteismi?

Kysymys & Vastaus

Kysymys: Matti

Haluan jatkaa hengellistä matkaani kulkemalla Kristuksen polkua niin kuin se on ja on ollut elämäni polku. Uskon Jumalan olevan elämän, rakkauden ja olemisen perusta. En usko Jumalan olevan persoonallinen olento, kuten kristinusko ja Raamattu usein määrittelevät tai havainnollistavat. Tästä huolimatta, onko progressiivinen kristinusko, sellaisena kuin yhteisö sen määrittelee, panteistinen vai panenteistinen? Jos Jumala ei ole persoonallinen, mitä perusteita meillä progressiivisina Kristuksen seuraajina on uskoa, että Jumala on suurempi ja maailmankaikkeutemme tuolla puolen (panenteismi) sen sijaan, että hän olisi vain maailmankaikkeutemme (panteismi)? Tarkoittaako Kristuksen tiellä kulkemisen jatkaminen sitä, että minun on pidettävä kiinni käsityksestä/uskosta, jonka mukaan Jumala on jotain kaikkea suurempaa?

Harkitsen osallistumista United Universalist Churchiin, joka on lähimpänä progressiivista kristillisyyttä, jonka löydän alueeltani. Epäröin, koska en halua menettää keskittymistäni Kristuksen polkuun, koska se on ollut elämässäni niin hedelmällinen.”
A: Joran Slane Oppelt

Ero panteismin (”kaikki on Jumalaa”) ja panenteismin (”kaikki on Jumalassa ja Jumala on kaikessa”) välillä on hienovarainen siirtymä – mikrosäätö – pitkin spektriä, joka käsittää myyttiset, perinteiset, nykyaikaiset, moniarvoisuuteen perustuvat, mystiset ja ykseydelliset uskomukset. Tämä spektri (kuten Spiral Dynamics, Fowlerin Uskon vaiheet jne. osoittavat) on evoluutiomalli, jota sovelletaan kaikkiin maailmanuskontoihin. Mielestäni jokaista pluralistista ja sitä pidemmälle menevää kristillistä ilmaisua (ja jopa joitakin modernisteja) voidaan turvallisesti kutsua ”edistykselliseksi” kristillisyydeksi.

Mutta tuo pieni siirtymä uskonnollisella spektrillä voi johtaa katastrofaalisiin muutoksiin yksilön ja hänen maailmankuvansa kannalta.

Koska kristinusko syntyi historiassa suhteellisen hiljattain, panteismista keskusteltaessa meidän on myös tehtävä ero sellaisten käsitteiden välillä kuin elävä, monoteistinen ja abrahamilainen Jumala ja esikristillinen, animistinen Luoja (Henki), jonka ruumis on elävä maailmankaikkeus. Tarvitsemme sekä historiaa että mytologiaa käsitellessämme suuria kysymyksiä.”

Ymmärrän turhautumisesi aiheen epäselvyyteen sekä kirkkokodin etsimiseen alueeltasi. Tiedän tuon yksinäisen tunteen. Ymmärrän sen henkilökohtaisen merkityksen, kun haluaa selkeästi yhtyä jonkin organisaation kosmologiseen näkemykseen. Näin jaamme kielen, arvot, ajatukset ja kokemukset käytäntöyhteisössä. Se määrittää, miten esiinnymme ja palvelemme muita. Se on se, miten kuulumme joukkoon. Mutta minulla on aavistus, että tämä kysymys (Jumalan luonne) on henkilökohtainen – ja sellainen, jonka kanssa painitaan, kunnes siirrymme tuonpuoleiseen.”

Sen selventäminen, mitä progressiivinen kristillisyys ”uskoo” tai missä se seisoo opin suhteen, saattaa olla vaikeaa. ”Progressiivinen kristillisyys” -liike on rönsyilevä juurien ja haarojen sekamelska, johon kuuluu nouseva, kontemplatiivinen, integraalinen ja evankelinen. Jotkut kirkot ovat enemmän progressiivisia kuin kristillisiä (jotkut enemmän kristillisiä kuin progressiivisia).

Progressiivisen kristillisyyden kahdeksan kohtaa (jotka on lueteltu ProgressiveChristianity.org-sivustolla) toteavat, että Kristus opettaa meille ”kaiken elämän pyhyyttä, ykseyttä ja ykseyttä”. Ne eivät sano Jumalasta yhtään mitään.

Ja minusta tämä on asian ydin. Mystinen uskonnollinen kokemus – henkilökohtainen suhde jumalalliseen – on Kristuksen tie. Kristuksen polun kulkeminen ei edellytä, että uskot mitään Jumalasta tai maailmankaikkeudesta, vaan se yksinkertaisesti edellyttää, että rakastat Jumalaa koko sydämestäsi.

Jumalan ei tarvitse olla ”henkilökohtainen olento”, jotta minulla olisi henkilökohtainen suhde Jumalaan. Tässä mystikot (Eckhart, Hildegard, Teresa, Merton ym.) osuivat oikeaan. Voimme arvostaa heidän runouttaan kristallilinnoista ja solisevista puroista ja ”sisimmästä” ja pyhästä matkasta ”Kristukseen” tuon rakkauden kuvauksena.

Kuten Ilia Delio kuvaa: ”Jumala on nimi, joka viittaa sammuttamattoman rakkauden ja mittaamattoman hyvyyden mittaamattomaan mysteeriin. Mikään ihmismieli ei pystyisi kietoutumaan sen äärettömän tai ikuisen rakkauden ympärille, jota Jumala on.”

Psalmissa 139 – runossa, joka käsittelee juuri tätä Jumalan kaikkinaisuutta (”Mihin voin paeta sinun henkeäsi?”) – voimme tietää, että Jumala on kaikessa (valoisuudessa, pimeydessä), mutta vasta sen jälkeen, kun olemme itse näyttäytyneet siellä.

Saatan nauttia tämän pallon (”Jumalan luonne”) kanssa pelattavasta hidastetusta kiinniottoleikistä kanssasi internetin välityksellä, mutta tämän kysymyksen Henki herää todella eloon, kun siitä tulee midrash, keskustelu, tulkinta – kun siitä kiistellään ja väitellään toisten kanssa, jotka seuraavat tietä ja kulkevat rinnallasi polulla.

Siitä pääsenkin UU:hun.

Oletan, että kun sanot harkitsevasi ”United Universalist” -seurakuntaan osallistumista alueellasi, tarkoitat ”Unitarian Universalismia”. Minulla on kaksi ajatusta:

1) Sinun ei pitäisi epäröidä hakeutua yhteisöön missä tahansa kirkossa. Käy joka viikko eri kirkossa, jos haluat. Se ei tarkoita, että sinun täytyy liittyä jäseneksi tai liittyä johonkin komiteaan tai vaihtaa uskontokuntaasi.

2) Unitarian Universalismilla on rikas historia avoimena, vieraanvaraisena, suvaitsevaisena ja rakastavana kirkkona, joka on sitoutunut sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteisöön. Jokainen UU-yhteisö, jossa olen ollut, on ollut paikka, jossa kristityt, buddhalaiset ja ateistit voivat kokoontua, laulaa, juhlia, palvella ja kasvaa yhdessä. Se, mitä UU ei yleensä tarjoa (toki poikkeuksiakin on), ovat harjoitusyhteisöt niille, jotka kulkevat mystikon tai mietiskelijän hyvin henkilökohtaista polkua. Valitettavasti se on aivan liian harvinaista myös kristillisissä kirkoissa.

UU:t ovat edistyksellisiä ja liberaaleja ja toivottaisivat koko sydämestään tervetulleeksi deismi/teismi tai panteismi/panenteismi -keskustelun, mutta jos painopisteesi on Kristuksen pitäminen kaiken ytimessä, niin minusta tuntuu, että voisit olla paremmin palveltu kristillisessä (ei uskontojen välisessä) yhteisössä. Kannattaa käydä vilpitön keskustelu paikallisen UU-papin kanssa ja katsoa, löytyykö sinulle koti sieltä.

Mihin ikinä päädytkin, he ovat onnekkaita saadessaan sinun keskittymiskykysi, näkemyksesi ja uteliaisuutesi lahjat. Rukoilen jatkuvan arvostelukykysi puolesta, kun kuljeskelet tiellä.

Katsoen eteenpäin,

~ Joran Slane Oppelt

Tämä Q&A julkaistiin alun perin osoitteessa Progressing Spirit – Tämän verkkoyhteisön jäsenenä saat oivaltavia viikoittaisia esseitä, pääsyn kaikkiin esseearkistoihin (mukaan lukien kaikki piispa John Shelby Spongin esseet) ja vastauksia kysymyksiisi ilmaisessa viikoittaisessa Q&Assessiossamme. Klikkaa tästä nähdäksesi ilmaiset näyteesseet.

Tekijästä
Joran Slane Oppelt on kansainvälinen puhuja, kirjailija, uskontojenvälinen pappi, elämänvalmentaja ja palkittu tuottaja ja laulaja/lauluntekijä. Hän on Pietarin Metta Centerin omistaja ja Integral Churchin perustaja – uskontojen ja henkien välinen järjestö Tampa Bayssä, joka on sitoutunut ”transformatiiviseen harjoitteluun, yhteisöpalveluun ja uskonnolliseen lukutaitoon”. Joran on kirjoittanut teokset Sentences, The Mountain and the Snow ja kirjoittanut yhdessä Matthew Foxin kanssa teokset Order of the Sacred Earth, Integral Church: A Handbook for New Spiritual Communities ja Transform Your Life: Expert Advice, Practical Tools, and Personal Stories. Hän toimii Interfaith Tampa Bayn puheenjohtajana ja on puhunut ympäri maailmaa hengellisyydestä ja uskonnon innovaatiosta.

Hän on pitänyt esitelmiä South by Southwest -tapahtumassa Austinissa, TX:ssä, Building the New World -konferenssissa Radfordissa, VA:ssa, Maailman uskontojen parlamentissa Salt Lake Cityssä, Embrace-festivaalilla Portlandissa, OR:ssä ja Integraalisen kirkon eurooppalaisessa konferenssissa Siófokissa, Unkarissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.